Kuten aika monissa mukaansatempaavissa tarinoissa, myös Yöstäjän tarinan alussa on yllättävä käänne, suurista asioista unelmoivia henkilöitä ja mustaa aukkoa lähestyvä asteroidi. Kaikki ei kuitenkaan tapahtunut synkkänä ja myrskyisänä yönä, vaan kauniina kesäkuisena päivänä kahvila Runossa Tampereella vuonna 2003, jolloin pidettiin yhdistyksen perustava kokous.
Alussa kaikki oli pientä: perustajajäseniä oli paikalla juuri vaadittavat kolme. Jokainen toi mukanaan kirjallisuustieteen ja luovan kirjoittamisen opintoja, kokemusta lasten kanssa toimimisesta sekä kiinnostuksen taidekasvatukseen. Sittemmin toiminta on laajentunut, ja parhaimmillaan mukana on ollut yli kaksikymmentä sanataiteen ammattilaista. Alusta lähtien tärkeinä ohjenuorina ovat olleet sanataiteen yhteisöllisyys, ilo ja monitaiteisuus.
Yöstäjän perustamisen aikaan 2000-luvun alussa Suomessa syntyi monia muitakin kiinnostavia sanataidetarinoita: perustettiin valtakunnallinen järjestö ja paljon uusia harrastusryhmiä lapsille. Sanataide kipusi muiden taiteenalojen rinnalle ihan oikeaksi taideharrastukseksi.
Sanataiteen ammattilaisina me haluamme jatkaa sanataidekasvatuksen kehittämistä niin, että mahdollisimman moni lapsi ja aikuinen voisi nauttia kirjallisuuden mielikuvitusmaailmoista ja löytää oman kielellisen luovuutensa. Osaamisessamme yhdistyvät tieteellinen koulutus ja taiteellinen ilmaisu; siksi työpajamme tarttuvat ajankohtaisiin yhteiskunnan ja kirjallisuuden ilmiöihin hauskalla ja oivaltavalla tavalla.
Yöstäjän tarinan juoni saa jatkuvasti uusia käänteitä, mutta mikä parasta, loppu ei ole näkyvissä, vaan seikkailu jatkuu! Ja niin, se mustaa aukkoa lähestyvä asteroidi: yhdistys lainasi siltä nimensä. Kiitos Arttu ja kaikki muut vuosien varrella mukana olleet pienet ja isommat sanataiteilijat!
Rökö Yöstäjän muistelmat
Tölössä 1.2.205001036957
(Kirjoitan tämän itselleni, jotta voisin syödä tämän.)
Eka luku
Olin asteroidi. Tipuin maahan. Räsähdin miljardeiksi sirpaleiksi ja minusta tuli näin pieni. Lähestyin mustaa aukkoa. Menin siitä sisään, mutta en silloin tiennyt joutuvani toiseen ulottuvuuteen...
(Kirjoittanut Arttu, 10 vuotta, keväällä 2003)